Tiedeleiriläisistä rikospaikkatutkijoiksi neljässä päivässä
Tänä kesänä Kumpulassa koulutettiin joukko rikospaikkatutkijoita. Lue lisää tiedeleirin sisällöistä ja 16-vuotiaan Julian fiiliksistä leirin loputtua.
Rikospaikkatutkijat työnsä touhussa.
Kuvittele seuraava tilanne: Tutkija tulee torstai-aamuna normaaliin tapaan työpaikalleen Kumpulaan. Hän avaa Nodes-laboratorion oven ja on valmis aloittamaan päivänsä tärkeän tutkimuksensa parissa. Hän tutkii erilaisten laitteiden kykyä kommunikoida keskenään katastrofitilanteissa, joissa verkko on kaatunut. Sytyttäessään valot laboratorioon tutkija kuitenkin huomaa jonkin olevan pielessä.
Labrasta löytyy ympäriinsä epäilyttäviä punaisia läiskiä. Lisäksi pöydällä lojuu hiuslenkki ja tuntematon tietokone, joita siinä ei varmasti ollut edellisenä iltana tutkijan lähtiessä viimeisenä laboratoriosta kotiin. Mutta mikä pahinta, tutkimukselle välttämättömät tietokoneen osat eivät enää ole omalla paikallaan. Ne on varastettu!
Osaisitko lähteä selvittämään tapahtunutta rikosta? En minäkään, mutta Kumpulan rikospaikkatutkijat- leirin jälkeen varmasti osaisimme molemmat!
GPS-suunnistuksesta verijälkien tunnistamiseen
Juhannusviikolla järjestetty leiri koostui neljästä kuuden tunnin mittaisesta leiripäivästä. Ne koostuivat teemaan sopivista aktiviteeteista ja työpajoista. Kolme ensimmäistä leiripäivää käytettiin rikosten selvittämiseen vaativien taitojen opetteluun matematiikan, fysiikan, kemian, tietojenkäsittelytieteen ja maantiedon avulla.
Opittuja taitoja olivat hiusten paksuuden määrittäminen, epäillyn pituuden selvittäminen valvontakameran kuvasta, GPS-suunnistus ja paikkatietoharjoitus. Lisäksi harjoiteltiin verijälkien tunnistamista, erilaisten salakirjoitusten ratkaisemista, rikollisten salasanan selvittämistä sekä henkilötunnusten oikeellisuuden tarkistamista.
Leiri huipentui viimeisenä päivänä tapahtuneeseen rikokseen, joka leiriläisten tuli selvittää aiemmin viikolla hankkimillaan taidoilla.
Julia Pyyluoma ratkoo johtolankoja.
Syksyllä lukion aloittava Julia Pyyluoma päätyi leirille isänsä kannustamana. Syitä leirille osallistumiseen Julia kuvaa näin: ”Leiri vaikutti mielenkiintoiselta, ja sisälsi kaikkea uutta ja kivaa. Rikokset kiinnosti enemmän.”
Parasta leirissä oli Julian mielestä hyvin toteutetut työpajat. Niihin oli yhdistetty opetusta hauskalla ja huomaamattomalla tavalla. Julia sanoikin leirin yleistunnelman olleen: ”Hauska, mukava, kiva. Kaikki olivat ystävällisiä ja mukavia. Oli tosi hauskaa”
Myös torstaina tapahtuneen rikoksen selvittäminen oli niin ikään kivaa. ” Jotkut tehtävät oli haasteellisia. Vaikka ohjaajat auttoivat, niin silti piti käyttää omia aivoja.” Julia kertoo rikoksen ratkaisemisesta.