Valon sokaisemat
Valo on elämän perusedellytys, mutta valolla on myös haittavaikutuksia. Keinovalo on vallannut alaa ja tullut osaksi jokapäiväistä elämää. Nykyisin ihmiset elävät keinovalon maailmassa. Onkin ollut tarpeen määritellä uusi termi, valosaaste. Valosaaste on häiritsevää, haitallista tai tarpeetonta keinovaloa. Se voi olla haitaksi joko ihmiselle tai ympäristölle ja eläimille.
Helsingin keskusta Herttoniemen mäkihyppytornista nähtynä. Kuva: Markus Juvonen
Kaupunkien yllä leijuu kellertävä hohde, kun taivaalle karkaava valo siroaa ilmakehän hiukkasista. Ilmiö korostuu pilvisinä öinä, sillä siroava valo heijastuu takaisin pilvikerroksista. Valosaasteen vuoksi yhä harvempi ihminen pääsee ihailemaan kaupungin kajosta vapaata taivaankantta. Suomessa lähes 75% prosenttia ihmisistä asuu alueilla joissa valosaasteen määrä on niin suuri, ettei Linnunrataa voi erottaa kirkkaana yönä.
Valosaasteella on myös vaikutusta ihmisen viihtyvyyteen ja terveyteen. Säännöllisen vuorokausirytmin häiriintyminen on terveysriski, johtui se valosaasteen rikkomasta pimeydestä tai muusta syystä. Kaupunkilaisen asuntoon tunkeutuu usein yölläkin katulamppujen kellertävä kajo, ellei käytä erityisiä pimennysverhoja. Jo pieni valon määrä vaikuttaa ihmisen hormonitoimintaan vähentämällä melatoniinin eli ns. unihormonin eritystä. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että yöllä tapahtuva keinovalolle altistuminen nostaa syöpäriskiä. Erityisesti rintasyöpäriskin on todettu kasvavan naisilla jotka ovat yötyössä keinovalaistuksessa.
Mannerheimintien ja Postikadun risteys Helsingissä. Kuva: Markus Juvonen
Kaupungissa elävät nuoret ovat saksalaisen tutkimuksen mukaan iltaisin aktiivisempia kuin maalla asuvat. Tähän vaikuttaa kaupungin valaistus ja valon mahdollistamat aktiviteetit myöhempäänkin kellonaikaan. Ulkovalojen lisäksi myös television ja tietokoneen näytön katselu myöhään illalla voi häiritä unen saantia. Laitteiden kirkkaat näytöt kuitenkin riittävät häiritsemään melatoniinin eritystä ja unensaanti vaikeutuu entisestään. Nukkumisvaikeuksien lisäksi unirytmin häiriintyminen ja muuttuminen valosaasteen takia on yhdistetty tutkimuksissa myös liikalihavuuteen. Liikenteessä kuljettajia häikäisevät valomainokset, mutta toisaalta taas liian huono teiden valaistus nostaa myös onnettomuusriskiä.
Valo vaikuttaa ilmassa, maalla ja vedessä. Niin vaikuttaa myös valosaaste. Lajit kokevat valosaasteen haasteet ja mahdollisuudet eri tavoin riippuen elinympäristöstään. Alla on esitelty valon vaikutuksia eri kaupunkiympäristöissä eläviin eläimiin.
Valon välttelijät
Arviolta kolmannes kaikista selkärankaisista ja yli 60% selkärangattomista lajeista on hämärä- tai yöaktiivisia. Sammakkoeläimet viihtyvät hämärässä ja varjossa, sillä niiden pehmeä iho kuivuu nopeasti. Tästä seuraa tietysti myös sammakkoa ravintonaan hyödyntävien lajien, kuten kurkien ja haikaroiden, viihtyminen hämärissä ja varjoisissa paikoissa. Myös lepakot välttävät päiväsaikaan liikkumista. Näin ne välttävät joutumista päiväpetolintujen saaliiksi. Lisäksi on useita lajeja, useimmiten bakteereja, jotka elävät maan alla, pimeissä luolissa ja valtamerten syvänteissä, näkemättä koskaan auringonvaloa.
Hyönteiset parrasvaloissa
Hyönteisten suunnistus perustuu pitkälti valon aistimiseen ja havainnointiin. Yöllinen keinovalo kuitenkin sekoittaa luonnonvaloon tottuneiden hyönteisten suunnistusta. Lyhytaaltoinen valo houkuttelee ja häiritsee hyönteisiä enemmän kuin pitkäaaltoinen.
Tämä on tuttu ilmiö. Varsinkin kesäiltoina katulamppujen valokeilassa parveilee tuhansia hyönteisiä. Tästä hyönteisten parveilusta kuitenkin hyötyvät monet niitä ravintonaan käyttävät lajit, kuten lepakot. Hyönteiselle itselleen tämä katulampun ympärillä tanssahteleminen on tuhoisaa. Ne saattavat lentää valonlähdettä päin ja kärventyä, uupua loppumattomasta lentämisestä tai päätyä saalistajien suihin.
Liikavalo saattaa vaikeuttaa hyönteisten viestintää. Esimerkiksi tulikärpäset ja kiiltomadot houkuttelevat lajikumppaniaan bioluminesenssin avulla. Bioluminesenssi on valoa tuottava kemiallinen reaktio eliön sisällä. Mikäli ympäristön valoisuus on liian voimakas, hyönteisen lähettämä viesti ei tavoita lajikumppania.
Jotkin hyönteiset saattavat myös hyötyä valon lisääntymisestä. Hyötyjiin kuuluu jotkin hämähäkkilajit, jotka sitovat verkkojaan lähelle kirkkaita valonlähteitä toiveinaan runsaammat saaliit. Muurahaiset taas saavat lisäaikaa ravinnonhankintaan ja niiden suunnistuskyky puolestaan saattaa parantua.
Eläintarhan kasvatit
Eläintarhoihin siirrettävät eläimet joutuvat yleensä normaaleista elinympäristöistään poikkeaviin oloihin. Yksi muuttuvista tekijöistä on valon määrä ja se, milloin valoa on tarjolla. Eläintarhat rakennetaan yleensä kannattavuus syistä kaupunkien läheisyyteen. Tällöin eläintarhan aitojen sisälle ulottuu kaupungin valaisemiseen käytettyä energiaa. Eläintarhoille onkin haaste luoda tilat, joissa valoisuutta pystytään säätelemään. Eläintarhoissa, joissa on hämärä- ja pimeäaktiivisia lajeja, säätelyllä mahdollistetaan näihin lajeihin tutustuminen tarhan aukioloaikojen puitteissa. Useimmat trooppisista lajeista ovat juuri hämärä- ja yöaktiivisia.
Kuinka ehkäistä valosaastetta?
Sammuta valot kun et niitä tarvitse, säästät samalla energiaa.
Kohdista valot oikein ja vältä valon karkaamista muualle kuin haluttuun kohteeseen
Laske lampaita äläkä näprää kännykkää sängyssä yömyöhään
Teknologian kehittyessä halvemmaksi voidaan sensoreiden avulla valaista vain tarpeelliset osat kävelyteitä/ulkoilureittejä
Öinen satelliittikuva maailmasta ja keinovalon määrästä. (Wikipedia)
Suomen ympäristökeskuksen tutkijat Jari Lyytimäki ja Janne Rinne ovat koonneet kattavan tietopaketin valosaasteen ympäristövaikutuksista kirjassaan Valon varjopuolet.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Helsingin yliopistossa opettajiksi opiskelevat Vivian Palo-oja, Markus Juvonen ja Jussi Nygren osana Helsingin yliopiston Kemian opettajankoulutusyksikön järjestämää Media ja monilukutaito tiede- ja teknologiakasvatuksessa -kurssia