Onkos tullut kesä jo talven keskelle
Leevi Hyytiäisen haastattelema kasviekologian professori Heikki Hänninen kertoo Viikin kampuksella työstään kasviekologina ja siitä miten se liittyy otsikon joululauluun.
Kuva: Artverau Pixabay.com
Milloin valmistuit ja kuinka kauan opinnoissa kesti?
Valmistuin maisteriksi 1984. Opinnot aloitin -76 syksyllä, joten 8 vuotta meni opiskellessa.
Miksi päädyit opiskelemaan luonnontieteitä? Onko luonnontieteillä vaikutusta vapaa-ajan käyttöösi?
Olen maalta kotoisin, olin myös opiskeluaikoina osa-aikainen maanviljelijä, mikä varmaan osaltaan vaikutti opintoaikaan.
Harrastukset myös liittyvät luontoon, ei pelkästään luonnon ihailuun, mikä vaikuttaa olevan yleinen tapa harrastaa, vaan myös luonnon käyttöön. Sen pohjalta oli aika selvä, että työ myös tulee olemaan joko biologiaan tai maatalous- ja metsätieteisiin liittyvä.
Tutkit ilmastonmuutoksen vaikutuksia erityisesti pohjoisen vyöhykkeen kasveihin. Onko paljastunut mitään mielenkiintoista, jonka voisi lyhyesti kertoa?
Pääuutinen on ehkä se, että varmaa tietoa on hyvin vähän. Ilmastonmuutokseen liittyy monta eri osailmiötä, jotka voivat vaikuttaa eri suuntiin.
Jos puhutaan vaikka metsien kasvusta, niin kasvukausi useilla alueilla pitenee.
Lämmön lisääntyessä kasvukauden pidentymisen lisäksi myös ravinteet kiertävät nopeammin maaperässä, mikä yleisesti lisää metsien kasvua. Se on metsänhoidon kannalta hyvä asia, mutta toisaalta kun tulee uudet olosuhteet myös riskit lisääntyvät.
Itse olen tutkinut sellaista, jota olen kutsunut Joululaulu-hypoteesiksi. Joululaulussahan lauletaan, että ”onkos tullut kesä nyt talven keskelle”. Eli kun keskelle talvea on ennustettu hyvin pitkiä, hyvin lämpimiä jaksoja voivat puut ja muut kasvit lähteä kasvamaan keskellä talvea. Semmoista on jo itseasiassa havaittu nykyilmastossa, eli tulevaisuus on hyvin arvaamatonta.
Välillä esitetään varmoja ennusteita, mutta minä korostan tulevaisuuden epävarmuutta.
Minkälaisia tutkimusmenetelmiä käytät ja miten teet tutkimusta?
Teen kahdella päätavalla. Teen paljon mallintamista, eli tietokoneella teen mallin vaikkapa puun vuodenkierrosta, kuinka se on välillä lepotilassa ja välillä kasvaa. Mallin muuttujana on nimenomaan ilman lämpötila. Näin voidaan tutkia, mitä tapahtuu kasvien kasvulle ja levolle, kun ilman lämpötilan muuttuu.
Mallitkin pitää tietenkin saada jostain, ja sitä varten tehdään kokeellista tutkimusta esimerkiksi kasvatuskammioissa. Olemme myös siirtäneet kasveja talveksi Ahvenanmaalle, missä on paljon leudompaa.
Onko sinulla neuvoja opiskelijalle, joka on kiinnostunut samoista koulutuksen aiheista kuin sinä olet, ja joka tahtoisi samankaltaisen työn tutkimuksien ja opetuksen parissa?
Oma kiinnostus on asia, jota kannattaa ehdottoman pitkälle ajatella.
Tietysti työmarkkinoita pitää miettiä. Ei ole mikään salaisuus, että biologia ei ole niitä kaikista parhaiten työllistävimpiä aloja. Lehdissä näkee juttuja, joissa biologeja on työttömänä, tosin tämä osittain johtuu siitä, että samoja asioita tutkitaan maatalous- ja metsätieteellisessä, eli metsänhoitajan koulutuksen saavat ihmiset ovat osittain biologeja.
Suosittelen kyllä, että liikaa ei ajattele toimeentuloa, koska jos lähtee varman toimeentulon perässä opiskelemaan jotain alaa, kuten lääkäriä tai juristin alaa, joka varmaan vieläkin on hyvin työllistävä, eikä ole mielenkiintoa alaa kohtaan, on opiskelu todella raskasta.
Varmaan kannattaa lukiossa, jotka ovat muuttuneet kovasti niistä ajoista, jolloin itse opiskelin, hyödyntää valinnaisuutta, joka niissä nykyään on.
Jos on biologiasta kiinnostunut, kannattaa valita sitä niin paljon kuin voi, sekä fysiikkaa, kemiaa, että matematiikkaa paljon.
Esimerkiksi ilmastonmuutos ei ole biologinen asia, vaan sen seuraus vasta on biologiaa. Kannattaa painottaa tieteen aiheita, mutta kannattaa opiskella muitakin aineita. Itseäni ei kiinnostanut historia kouluaikoina ja nyt se on alkanut kiinnostaa.
Jutun kirjoittaja Leevi Hyytiäinen teki haastattelun osana työelämään tutustumista Helsingin yliopiston kemian laitoksella.