Miksi maa vajoaa?
Floridalainen mies katosi jäljettömiin maaliskuussa 2013 makuuhuoneen lattian sorruttua talon alle puhjenneeseen, valtavaan maakuoppaan. Kiinassa maa nielaisi työmatkalaisen autoineen keskellä vilkkainta risteystä. Kurkistus maan alle paljastaa salaperäisen ilmiön taustat.
Asuinalueelle syntynyt vajoama. Kuva: Rob Melendez, FEMA Photo Library (Wikimedia Commons)
Syvien maakuoppien yhtäkkisiä ilmestymisiä on raportoitu monilta alueilta ympäri maailmaa. Monissa tapauksissa vajoama on ilmestynyt keskelle asuinaluetta nielaisten suppilon lailla sisuksiinsa ihmisiä, autoja ja rakennuksia.
Usein saman alueen maisemassa on mahdollista erottaa kasvillisuuden peittämiä, laajoja painaumia ja pieniä pyöreitä järviä, jotka ovat merkkejä vanhoista vajoamista.
Vesi kaivertaa onkaloita
Tällaisia vajoamille alttiita alueita yhdistää karbonaattikivilajeista muodostunut kallioperä. Karbonaattikiveä syntyy, kun kuolleiden pieneliöiden jäänteet kerrostuvat meren pohjaan ja kivettyvät kovassa paineessa vuosituhansien kuluessa.
Miten kalkkikivi sitten vaikuttaa maakuoppien syntyyn? Vastaus piilee sen kemiallisissa ominaisuuksissa: kalkkikiven liukenevuus veteen on heikko, mutta kun veden happamuus lisääntyy, liukeneminen tehostuu huomattavasti.
Sadeveteen liukenee ilmasta sekä maaperästä hiilidioksidia, jolloin muodostuu heikkoa hiilihappoa. Hapan sadevesi valuu maaperän rakoihin ja liuottaa kalkkikiveä vähitellen. Lopulta se synnyttää maanalaisten onkaloiden verkoston ja jopa suuria luolastoja. Ilmiötä kutsutaan nimellä karsti. Kun maan näiden tyhjiöiden yläpuolella pettää, syntyy maan pinnalle kuoppa, doliini.
Pitäisikö huolestua?
Doliinien syntymistä ei voida estää, mutta niihin voidaan jossain määrin varautua: syntyvä kuoppa saattaa nimittäin antaa varoitusmerkkejä. Niitä ovat esimerkiksi halkeamat rakennuksissa, kehämäiset uurteet maan pinnalla sekä kasvillisuuden lakastuminen mahdollisen sortumakohdan yläpuolella.
Karstialueita on ympäri maapalloa, mutta hajallaan ja melko pieninä alueina. Suomessa karstia ei juuri ole, eikä doliiniin putoamista kannata pelätä ulkomaillakaan, sillä ilmiö on melko harvinainen.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Helsingin yliopistossa opettajiksi opiskelevat Amanda Fan, Heli Virtanen ja Kaisla Sanaslahti osana Helsingin yliopiston Kemian opettajankoulutusyksikön järjestämää Media ja monilukutaito tiede- ja teknologiakasvatuksessa -kurssia