Nauti auringosta turvallisesti!
Hellekesän auringosta voi nauttia kohtuudella, kunhan huolehtii asiallisesta UV-suojauksesta.
Kuva: Lυвαιв / Flickr.com (Creative Commons).
Auringon UV-säteily jaetaan ryhmiin säteilyyn aallonpituuden mukaan. Maailman terveysjärjestö WHO:n ja kansainvälisen syöpäjärjestön IARC:n mukaan kaikki UV-säteily on ihmisillä karsinogeenista, eli syöpää aiheuttavaa..
UVC-säteily on voimakasenergistä lyhyen aallonpituuden säteilyä, joka vaurioittaa ihosolujen DNA:ta. UVB-säteily läpäisee vain ihon pintakerroksen ja polttaa ihon punaiseksi. UVA-säteily taas läpäisee ihon syvemmälle verinahkaan asti vaurioittaen sitä.
UV-säteilyn haitallisia vaikutuksia kannattaa välttää ensisijaisesti pukeutumalla peittävästi tai pysyttelemällä varjossa. Näiden toimenpiteiden lisäksi voi käyttää myös aurinkosuojavoiteita.
Aurinkorasvat voidaan karkeasti jakaa kemiallisiin ja fysikaalisiin suojiin.
Kemialliset suoja-aineet, kuten aminobentsoaatit, salisylaatit ja bentsofenonit imeytyvät ihoon. Ihon pinnalla ne absorboivat itseensä UV-säteilyä, jolloin UV-säteily ei pääse syvemmälle.
Yhden suoja-aineen ominaisuudet eivät kata kaikkia UV-aallonpituuksia, joten voiteissa tarvitaan useita vaikuttavia aineita. Mitä suurempi suojakerroin aurinkovoiteella on, sitä enemmän siinä on vaikuttavia kemikaaleja.
Fysikaaliset suojat toimivat iholla peilin tavoin heijastaen haitalliset UV-säteet pois. Fysikaalisina suojina käytetään titaanidioksidi- ja sinkkioksidinanokiteitä. Titaanidioksidi ja sinkkioksidi ovat aurinkosuojavoiteissa nanokokoisina kiteinä, joiden suuruus on noin 10-50 nanometriä.
Saatavilla on myös rannekkeita, jotka auttavat tarkkailemaan oman ihon UV-altistusta. Rannekkeelle levitetään aurinkosuojavoidetta samalla kun ihollekin ja se aktivoituu auringonvalossa. Ranneke reagoi UV-säteilyyn väriä vaihtamalla. Rannekkeen kantaja tietää väristä milloin tulisi lisätä aurinkorasvaa tai mennä varjoon.